Kartelliuhrin mahdollisuus korvauksiin paranee

[fa icon="calendar"] 22. helmikuuta, 2017 by Sami Rautiainen

uusi_laki_kilpailuoikeudellisista_vahingonkorvauksista (ID 182658).jpg

Viime aikoina Suomessa on ollut käynnissä useita merkittäviä kartelleihin liittyviä vahingonkorvausoikeudenkäyntejä. Korvauksia on haettu julkisuudessakin tiiviisti käsitellyissä varaosakartellissa, asfalttikartellissa sekä raakapuukartellissa.

Uusi laki kilpailuoikeudellisista vahingonkorvauksista tuli voimaan 26. joulukuuta 2016. Laki perustuu kilpailuoikeudellisista vahingonkorvauksista annettuun EU-direktiiviin ja esitöiden mukaan lain tarkoituksena on muun ohella ”varmistaa, että kilpailusääntöjen rikkomisen johdosta vahinkoa kärsineet voivat saada täyden korvauksen kärsimästään vahingosta. Tavoitteena on myös vähentää vaikeuksia ja alentaa kustannuksia vahingon todistamisessa.

Kansainvälisten tutkimusten perusteella 93 prosenttia kartelleista on vahingollisia. Tästä huolimatta Suomessa tuomioistuimet ovat määränneet kartelliyhtiöt maksamaan vahingonkorvauksia ainoastaan yhdessä, edellä todetussa asfalttikartelli-tapauksessa.

Kartelliuhrin näkökulmasta keskeinen ongelma on se, että usein kartellin aiheuttama vahinko ei ole konkreettisesti havaittavissa ja näyttö kartellin vahingollisuudesta perustuu ainoastaan ekonometrisiin laskelmiin siitä, mikä hintataso olisi ollut ilman kartellia. Kun kyse on tohtoritason matematiikasta, ei sinänsä pätevällä tuomarikunnalla usein ole kompetenssia arvioida eri osapuolten toimittamien laskelmien luotettavuutta.

Uuden lain myötä tilanne muuttuu. Jatkossa kartelliuhrien ei tarvitse näyttää, että kartelli olisi aiheuttanut heille vahinkoa. Laki sisältää niin sanotun vahinko-olettaman minkä mukaan ”kartellin oletetaan aiheuttaneen vahinkoa, jollei rikkomiseen syyllistynyt muuta näytä.” Aiempaan tilanteeseen verrattuna laki siis kääntää todistustaakan siten, että jatkossa kartelliyhtiö on se, jonka tulee pystyä osoittamaan, että kartelli ei ole aiheuttanut vahinkoa. Mikäli yhtiö ei tähän pysty, joutuu se korvausvelvolliseksi, vaikka uhri ei olisi esittänyt asiasta minkäänlaista näyttöä.

Autuaaksi tekevä uusi laki ei kuitenkaan ole. Esitöiden mukaan ”laki ei tule juurikaan helpottamaan vahingon määrän osoittamista” – laki ei sisällä olettamaa vahingon määrästä. Toisin sanoen vaikka kartelliuhrin ei enää tarvitse näyttää toteen kartellin vahingollisuutta, myös jatkossa hänen tulee näyttää se, kuinka paljon vahinkoa kartelli on hänelle aiheuttanut. Tällöin palataan alkupisteeseen ­– myös vahingon määrä voidaan usein näyttää ainoastaan ekonometristen laskelmien avulla. Tässä tilanteessa kartelliuhrin avuksi kuitenkin tulee oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 2 § ­– jos vahingon määrästä ei ole saatavissa uskottavaa näyttöä, vahingonkorvausvaatimusta ei tule hylätä, vaan tuomioistuimen tulee arvioida vahingon määrä. Tällöin mielenkiintoinen kysymys tulee olemaan se, mihin tuomioistuimen määräarvio perustuu. Kansainvälisten tutkimusten perusteella kartellien aiheuttaman ylihinnan mediaani on 15 prosentin ja 23 prosentin välillä. Tilastollisista keskiarvoluvuista ei kuitenkaan ole juuri apua yksittäistapauksessa.

Uuden lain mukaan tuomioistuin voi vahingonkorvausta määrätessään pyytää Kilpailu- ja kuluttajavirastoa lausumaan vahingon määrän määräytymisperusteista. Vaikka säännös ei velvoita yhteistyöhön, olisi suotavaa, että lausumamahdollisuutta hyödynnettäisiin mahdollisimman aktiivisesti. Kilpailu- ja kuluttajaviraston asiantuntijoihin kuuluu myös ekonomisteja, joita hyödyntäen tuomioistuimet voisivat saada puolueettoman arvion esitettyjen ekonometristen todisteiden luotettavuudesta ja aiheutuneen vahingon määrästä.

Vahingon määrää koskevan olettaman lisäksi toinen uuden lain puute on se, ettei laissa oteta käyttöön ryhmäkannetta. Esimerkiksi raakapuukartellitapauksessa keskeinen joukko potentiaalisista vahingonkärsijöistä koostuu yksittäisistä metsänomistajista, joita Suomessa on satoja tuhansia. On selvää, että yksittäisellä puun myyjällä on suuri kynnys lähteä ajamaan oikeutta pörssiyhtiöitä vastaan jo pelkästään valtaisan kuluriskin johdosta. Vahingonkärsijöiden mahdollisuus yhdistää voimansa ryhmänkanteen muodossa parantaisi olennaisesti kartelliuhrien asemaa kartelleissa, joissa vahingonkärsijöitä on paljon.

Joka tapauksessa vaikka uusi laki ei kartelliuhrin näkökulmasta ole täydellinen, on kyseessä merkittävä askel oikeaan suuntaan, eikä hetkeäkään liian aikaisin.

Tägit: Kilpailuoikeus, Vahingonkorvaus

Tilaa uutiskirjeemme tästä!

Uusimmat kirjoitukset