Rakennusluvan perusteella toimivan tuulipuiston melusääntely

[fa icon="calendar"] 30. maaliskuuta, 2017 by Aimo Halonen

tuulipuiston melusääntely.jpg

Valtioneuvoston asetus tuulivoimaloiden ulkomelutason ohjearvoista (1107/2015) astui voimaan 1.9.2015. Asetusta ei lähtökohtaisesti sovelleta tuulivoimalaan, jolla oli lainvoimainen ympäristölupa tai rakennuslupa asetuksen voimaan tullessa. Siirtymäsäännöksen mukaisesti kyseistä asetusta sovelletaan kuitenkin ”harkittaessa rakennusluvan perusteella toimivan tuulivoimalan ympäristöluvan tarvetta ympäristönsuojelulain 27 §:n 2 momentin 3 kohdan perusteella”. Asetuksen vaatimukset voivat siten tulla sovellettavaksi myös ennen asetuksen voimaantuloa rakennettuihin tuulipuistoihin tilanteissa, joissa toiminnasta saattaa aiheutua eräistä naapuruussuhteista annetun lain (26/1920) 17 §:n 1 momentissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta. Tällainen tilanne saattaa muodostua tuulivoimatoimijalle haastavaksi, sillä 2015 asetus eräiltä osin tiukensi meluun liittyviä vaatimuksia. Edelleen, melumallinnus- ja -mittausmenetelmiä tarkennettiin ympäristöministeriön ohjeistuksilla 2-4/2014. Seurauksena voi siten olla, että esimerkiksi vuonna 2011 rakennettuun tuulipuistoon tullaan edellä kuvatuissa tilanteissa soveltamaan myöhemmin annettujen ohjeistusten ja asetusten vaatimuksia ja määräyksiä.

Käytännössä mahdollisissa ongelmatilanteissa ja toiminnan jälkivalvonnassa voisi ensin tulla kyseeseen ympäristönsuojelulain 175 §:n 3) kohdan mukainen selvitysvelvollisuus, mikäli olisi perusteltua aihetta epäillä voimalasta aiheutuvan kohtuutonta rasitusta. Näissäkin tilanteissa valvontaviranomaisen on viranomaistoiminnassa vaikuttavien suhteellisuus- ja tarkoituksenmukaisuusperiaatteiden mukaisesti arvioitava onko toimenpiteelle perustetta ja onko toimenpiteeseen ryhtyminen tarpeen ja oikeasuhtaista. Koska vastaavanlaisen arvioinnin voidaan olettaa tulleen jollain tasolla tehdyksi myös aikaisemmissa lupakäsittelyissä, voidaan soveltuvuuden tulkita edellyttävän virhettä tai muutosta olosuhteissa.

Mikäli selvitykset osoittaisivat meluun liittyviä ongelmia, voisi valvontaviranomainen mahdollisessa hallintopakkoasiassa antaa kiellon tai määräyksen, jolla puututaan lain tai luvan säännöksen tai määräyksen vastaiseen menettelyyn. Tällöin on kuitenkin edellä mainittujen periaatteiden lisäksi huomioitava myös tuulivoimatoimijan oikeussuojan tarve, sillä toimintaan puuttuvat määräykset voivat helposti johtaa kohtuuttomiin lopputuloksiin tilanteessa, jossa toimintaa arvioidaan takautuvasti soveltuvien määräysten valossa.

Tägit: Ympäristöoikeus, Tuulivoima

Tilaa uutiskirjeemme tästä!

Uusimmat kirjoitukset